Kuinka ajattelet itsestäsi ja kuinka se vaikuttaa sinuun?

Se tulee taas kovalla kyydillä meitä kohti, kesä! Kevät on jo pitkällä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Täältä meiltä päin on lumet sulaneet jo melkein kokonaan eikä järven jäälle pian ole mitään asiaa. Lisääntyvä valo tuo virtaa ja mieli kevenee. Sitten iskee se stressi kun tajuat, että kesä ja uikkarikausi lähenee. Eissss! Huomaat yhä useammin vilkuilevan itseäsi peilistä ja huomaat yhä enemmän ja enemmän epäkohtia itsessäsi; on löysää, muhkuraa ja pahkuraa. Miten ne ovat päässeet kehooni?! Ajatukset alkavat pyöriä itseinhon ympärillä ja sosiaalisessa mediassa pyörivät laihdutuskuurit ja erilaiset meganopeathyper-dieetit huutavat sinun nimeäsi. Mietit mielessäsi kuinka elämäsi olisikaan parempaa sitten kun farkut istuvat paremmin, sitten kun voin pukea bikinit päälle, sitten kun allit ovat kiinteämmät, sitten kun ja sitten kun. 

Aloin pohtimaan tätä joka vuotista "kesäksi kuntoon" buumia. Joka kevät ihmisiin iskee itseinho ja kehossa on enemmän niitä kohtia mistä ei tykkää kun niitä mistä tykkää. Ruokailut menee kertaheitolla uusiksi, koska halutaan laihtua nyt heti! Samalla aloitetaan hurja treenaaminen ja kumpikin näistä päätöksistä tehdään itseinhon takia. Syyllistetään itseään kaikista niistä herkutteluista mitä on ennen tätä päivää ollut ja vihataan itseämme siksi, ettei olla liikuttu tarpeeksi. Suomeksi sanoen rangaistaan itseään siitä, että ollaan eletty normaalia elämää. 

 

Joka vuotisen "kesäksi kuntoon" kamppanjan sijasta voisit tehdä päätöksen joka johtaisi ajatukseen "kuntoon loppuelämäksi!". Tämä päätös vaatii kuitenkin ensin sen, että lopetat itsesi soimaamisen ja rankaisemisen vaan opettelet arvostamaan juuri sitä sinun kehoasi. Sinun ikiomaa kehoa joka hengittää, ajattelee ja suoriutuu mitä erilaisimmista fyysisistä suorituksista. Pysähdyppä tähän kohtaan miettimään mitä sinun kehosi osaa? Aivan. Oma keho otetaan itsestään selvyytenä, koska sitä ei pysähdytä ajattelemaan. Monesti keskitytään kehomme ulkonäköön, mutta unohdetaan sen oikea tarkoitus. Itse koen, että meidän kehomme tarkoitus on pitää meidät liikkessä ja toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Itse olen erittäin ylpeä omasta kehosta joka jaksaa vetää maasta lähes 100 kilon kuorman, vetää rinnalle 50 kilon kuorman, juoksee, hyppii ja kestää tämän rasituksen hyvin. Jos saisin valita hoikan ja ei niin vahvan kehon tai pitää tämän omani, pitäisin omani. Arvostan kehoni toimintakykyä todella paljon ja koen sen auttavan myös henkisen ja mentaalisen puolen jaksamisessa. En ole koskaan omistanut näkyviä vatsapalikoita. Myönnän, että tämä on aiheuttanut minussa joskus häpeää ja huonommuuden tunnetta, mutta nyt olen oppinut hyväksymään pyöreämmin ulkomuotoni hyvin. Tiedän että minulla on vatsalihakset vaikka ne eivät näy :D

Kuva: R. Räsänen

Kannatan nyt sitä kun aloitat "kesäksi kuntoon" projektin, niin vaihdatkin projektin nimeksi loppuelämäksi kuntoon. Vaikka kesällä on kiva näyttää hyvältä, koska (hyvällä tuurilla) lämpimillä keleillä on kivempi pukeutua vilpoisasti kun tumpata ne pitkät vaatteet päälle. Ja vaikka se syksy ja pitkät vaatteet tekevät tuloaan kesän loputtua, ei se tarkoita etteikö itsestä tarvitsisi enää pitää huolta! Päin vastoin! Syksyllä alkaa pitkä pimeä kausi, joka verottaa paljon henkistä kapasiteettia ja jaksaminen alkaa olla loppuvuodesta kortilla. Mietippä kun kehosi voi fyysisesti hyvin, mitä se tekee sinun henkiselle ja mentaaliselle jaksamiselle. Ei sitä ainakaan vähennä ja taas kun kevät saapuu, olet valmiiksi jo paremmassa kunnossa eikä sinun tarvitse taas aloittaa itsesi muokkaamisprosessia. Todennäköisesti myös tämän pidemmän prosessin aikana olet oppinut katsomaan itseäsi eritavalla ja löydät nyt itsestäsi enemmän hyviä puolia ja ominaisuuksia kun niitä huonoja. Ja hei, meissä kaikissa on ne kohdat joita haluaisi muutta. Itsellänikin on aivan liian lyhyet jalat verrattuna muuhun vartaloon, mutta voin kertoo salaisuuden. Niiden ansiosta pystyn muun muassa kyykkäämään aika huimiakin tuloksia suhteellisen pienellä vaivalla! Jalat joista en ennen niin pitänyt, on muuttuneet yhdeksi lempparipiirteeksi itsessäni! Ihan vain sen takia mihin ne pystyvät, ei sen takia miltä ne näyttävät.

Kuva: J-P Raninen

Arvosta itseäsi juuri sellaisena kun olet ja aamulla kun heräät, mene peilin eteen ja kehu itsessäsi ainakin yhtä piirrettä! Kun keskityt itsessä olevaan hyvään ja vahvistat uskoasi itseen, sitä kautta helpottuu myös itsensä muokkaaminen. Ai miksi? Jos koko ajan löydät itsestäsi huonoa ja olet ikuisessa "Olen onnellinen sitten kun" vaiheessa, et koskaan tule olemaan tyytyväinen itseesi ja halu muokata omaa kehoa itseinhon kautta ei poistu. Sinun on saatava tämä kierre katkaistua, keskityttyä olennaiseen ja sitten vasta lähteä tekemään muutoksia itsessä. Vielä niin, että se tuo sinulle hyvää oloa! Itsensä rankaisemalla ja syyttelemällä on lyhyt kantoiset vaikutukset ja tälläisissä projekteissa motivaatio loppuu pian ja taas soimataan itseään, kun ei pystyttykkään muokkaamaan itsestä täydellistä.

Ajatus lähti vähän laukalle, joten tässä vielä tiivistys:

• Itseinhosta ei synny koskaan mitään hyvää
• Lopeta kuuri dieettaminen ja ota pidemmän tähtäimen tavoite
• Arvosta kehosi kyvykkyyttä
• Keskity itsessäsi olevaan hyvään
• Kukaan meistä ei ole täydellinen    

Itseään saa ja pitääkin kehittää, mutta tärkeintä on itse miettiä ne lähtökohdat mistä sitä lähtee tekemään sekä oma tavoite ja motivaatio tekemiselle. Itseinho on todella huonolähtökohta millekkään, vaan ensin pitää löytää se rakkaus ja kunnioitus itseään ja omaa kehoa kohtaan.  

Nautitaan tulevasta keväästä ja kesästä <3