Hyvinvoinnista pahoinvoinniksi?

Haluan työllistyä alalle joka on oman kokemukseni mukaan yksi ristiriitaisimmista työkentistä joita tiedän. Osittain tämä on kuitenkin myös yksi syy miksi haluan tehdä tätä työtä. Ei se, että haluan tusinatyöllä tienata omaisuuden vaan juurikin päinvastoin. Haluan työskennellä jokaisen asiakkaan kanssa yksilöllisesti asiakkaan tavoitteita ja hyvinvointia tukien. 

Mutta missä vaiheessa hyvinvointi on kääntynyt pahoinvoinniksi? Tähän ei varmasti ole kenelläkään oikeaa vastausta ja vastausvaihtoehtoja tähän on yhtä paljon kun on vastaajia. Itse koen tämän johtuvan yhteiskuntamme pinnallistumisesta ja sosiaalisen median luomasta illuusiosta täydellisyydestä. Tätä illuusiota haluan itse omalla työlläni ja esimerkilläni rikkoa. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja se on fakta! Mutta kuitenkin sitä täydellisyyttä halutaan tavoitella kaikin keinoin. Lopulta jopa niin, että oma hyvinvointi onkin kääntynyt pahoinvoinniksi ihan huomaamatta ja mietitään, että kuinkas tässä näin kävi. 

Kuva: J-P Raninen

Jokainen meistä on yksilö joka tarkoittaa sitä, että koemme, näemme ja tunnemme asiat eri tavalla kuin muut. Tähän taas vaikuttavat omat kokemukset, mieltymykset, arvot sekä omat unelmat ja haaveet. Kuvitellaampa taas vähän. Näet sosialisessa mediassa mielestäsi täydellisen ihmisen täydellisineen vartaloineen ja hiuksineen, täydellisessä ympäristössä, tietysti täydellisesti hymyillen. Voi mikä onni! Minäkin haluan näyttää tuolta ja alat tavoitella unelmaasi. Kuitenkaan sitä sinä et tiennyt, että kuvan henkilö on äärimmäisen väsynyt ja ahdistunut. Kuva ei kerro sitä, että hän on yksinäinen, hän ei ole saanut nukuttua kunnolla pitkään aikaan ja mieli vaeltaa mustissa vesissä. Sosiaalinen media on kuitenkin hänen työnsä, joten hän ei voi näyttää todellista itseään kuvissa. Ai miksi? No koska silloinhan illuusio täydellisyydestä romahtaa. Hän saattaa olla tuotteen X mainoskasvo ja mitä tuotteen myynnille tapahtuu, jos hän näyttääkin tavallisuutensa. Valitettavasti myynti laskee. 

Se, että sosiaalisessa mediassa voidaan näyttää juuri se puoli itsestään minkä haluaa näyttää, on sosiaalisen median petollisuus. Itse olen huomannut, että olen karsinut omasta seurannasta kaikki epäaidon oloiset seurattavat. En koe, että saan heidän seuraamisesta itselleni mitään hyvää ja oman elämän epätäydellisyys alkoi vain ahdistamaan. En halua potea syyllisyyttä sotkuisesta kodista tai väsymyksestä keskellä arkea, koska se kuuluu elämään ja on ihan normaalia ja sallittua. 

Koen myös, että sosiaalinen media (ja media ylipäätään) saa meidät luulemaan, että olemme vääränlaisia ja meidän täytyy muuttua. Mutta kuinka hyvä, että juuri sattuikin tulemaan mainos tukemaan muutostarvettani. Kevättä kohdin mentäessä kesäkuntoon kampanjat huutavat punaisena median joka nurkassa mihin vain satut vilkaisemaan. Kun olet näitä iskulauseita katsonut tarpeeksi kauan, huomaat ajattelevasi, "no kyllähän minulla on tätä ylimääräistä jos on päästävä eroon!" onneksi siinä samassa eteesi tulee mainos: RANTAKUNTOON SUPERMEGANOPEASTI ILMAN VAIVANNÄKÖÄ! Hintakin on kohtuullinen! Kling ja valuutta vaihtoi omistajaa ja itse sait lappusen jossa kerrotaan, että treenaa hulluna, muttä älä syö hiilaria ja vältä rasvaa! Olet aivan innoissasi! Vihdoinkin pääsen eroon vyötärölle kertyneistä kiloista. 

Ongelmana tässä on se, ettei tavallinen ihminen, tavallisessa arjessa jossa on muuttuvia tekijöitä, pysty noudattamaan ohjetta. Tai jos oletkin onnistunut noudattamaan X määrän vaadittuja viikkoja ohjelmaa, olet niin huojentunut, että se loppuu ja palaat takaisin vanhaan käyttäytymismalliin, koska olihan se henkisesti paljon helpompaa. Mutta se mitä sinun kehossa tapahtuu, ei ole sitä mitä sinä haluaisit. Kilot palaavat takaisin, todennäköisesti korkojen kera. Ja tämähän ei ollut sitä mitä sinä halusit. Huomaat pian meneväsi dieetistä dieettin ja oma hyvinvointisi todennäköisesti huononee, koska epäonnistumista seuraa epäonnistuminen. Kuinka turhauttavaa!

Mietippä kun näin tekee 10 000 ihmistä, todennäköisesti monta kerta vuodessa. Mikä rahasampo! Eihän silloin kannata edes lähteä tekemään jokaiselle yksilöllistä valmennusta, koska näin tienaa enemmän ja helposti. Tämä on mielestäni se meidän alan kurja puoli ja toivon ihmisten jossain vaiheessa havahtuvan ettei tässä ole mitään järkeä. 

Se, että maksat vaikka 100€/dieetti ja näitä diettejä sinulle tulee 2-3 vuodessa, joka vuosi, on kallista. Rahallisestikkin, mutta myös hyvinvoinnin kannalta. Todennäköisesti itsetuntosi laskee, inho omaa kehoa kohtaan kasvaa ja motivaatio terveellisen ja hyvinvoivaan elämään laskee. Jos taas maksaisit personal trainerille 100€ kuussa, joka tukee sinua liikkumisessa, on ottanut sinut persoonana huomioon suunnitellessa treenejä ja olette yhdessä miettineet sinulle pitkän matkan tavoitteita. Jos tämä valmennus kestäisi vaikka puoli vuotta eli 600€ yhteensä ja olet päässyt liikkumisessa ja ravinnossa niin pitkälle, että siitä on tullut sinulle elämäntapa. Sinun ei tarvitse enää ikinä ostaa pikadieettejä tai kuureja, koska sinulle itsellään on nyt keinot elää terveellisesti ilman lippuja ja lappuja. Lopputulemana voitaisiin pitää sitä, ettei halpa ole ikinä halpaa ja hyvästä kannattaa maksaa.

Kuva: J-P Raninen

"Hyvinvoinnissa" yleensä otetaan huomioon vain ulkoinen habitus, mutta henkinen hyvinvointi jää usein huomiotta. Itse olen ollut uupumuksen partaalla, ja se jos mikä oli kamalaa enkä toivo sitä kenellekkään. Näkyvät vatsapalikat ei saisi koskaan mennä henkisen hyvinvoinnin edelle! Toimiva keho tarvitsee toimivan mielen! Muista, että SINÄ olet sinun elämäsi tärkein ihminen! Vaikka sinulla olisi lapsia, puoliso, koira, kissa tai mitä tahansa, niin sinun hyvinvointisi on tärkein. Jos voit huonosti ja sairastelet jatkuvasti, kuinka voit pitää huolen esimerkiksi lapsestasi? Lentokoneen hätäoppaissakin sanotaan, auta ensin itseäsi, jotta voit auttaa muita. Tämä lause pätee mielestäni hyvin myös hyvinvointiin! 

Pidä huolta itsestäsi! <3